lauantai 13. tammikuuta 2018

Kylmien sävyjen viikonloppukimppu.

Olen aina kiinnittänyt huomioni kauniisiin yksityiskohtiin. Viime vuosina olen myös antanut sen näkyä. Jos tilanne on yhtään suotuinen ja näen jotain esteettistä, sanon kehut ääneen. "Onpa ihana kimppu, oletpa jotenkin erikoisen kaunis tänään, näytätpä hyvältä, aivan ihana se ja se.." Vielä en ole ihan siinä pisteessä, että jakelisin kehuja ihan tuntemattomille kaupassa, mutta toisaalta miksipä ei.

Ystävälläni oli aivan mielettömän upea kimppu olohuoneen pöydällään uutena vuotena. Harakkana kiinnitin huomioni siihen välittömästi ja tottakai kehut osuivat oikeaan osoitteeseen. Kehuja on oikeasti joskus todella vaikeaa ottaa vastaan ja sitä meidän kaikkien pitäisi harjoitella myös, niinkuin kehumistakin.

Tämä daami osaa onnekseni ottaa kehut vastaan ja palkinnoksi sain kuulla kimpun tarinan. Hän käy lähes kerran viikossa meidän eräässä paikallisessa kukkakaupassa sidotuttamassa perjantaikimpun töiden jälkeen. Itu piilee tässä: hän valitsee muutaman kauniin leikon ja pyytää sitomaan niistä useimmiten matalan, mutta leveän kimpun. Kas näin, kuten postauksen kuvissa.


Näihin käytetään usein paljon vihreää ja tämän päivän trendinä onkin nämä sosiaalisen median flowerporn-kimput. Heiniä, erikokoisia eukalyptuksia, rentoutta ja luonnollisuutta. Uskon, että moni meistä kukkaihmisistä pitää nimenomaan näistä kimpuista.

Ajattelin siis, että great! Tässä ihan ohikulkumatkalla poikkean samaan yritykseen ja teen samoin. Olinhan nähnyt lopputulemia hänen pöydällään. Mikäpä voisi mennä vikaan? Ajoin autoni pihaan ja valitsin kylmiöstä haluamani leikot. Ihania persikkaisia ja valkoisia sävyjä. Näistä nyt sellainen, tiedättekö? Matala ja leveä, kiitos.

Koska en tiedä varsinaisia ammattinimikkeitä, puhun tässä kyseisestä henkilöstä kukkaihmisenä. Jälkeenpäin ystäväni kanssa puhelimessa kävi ilmi, että kukkaihmisemme eivät olleet samat. Hän siis poistui takavasemmalle sitomaan kimppuani ja palasi hetken kuluttua tuotoksensa kanssa.

Oliko tämä hyvä? Katselin edessäni tiivistä, vesilasiin sopivaa saniaisilla maustettua eläkeläisten sairaalakimppua. Todennäköisesti järkytykseni paistoi kasvoiltani, enkä saanut ihan hetkeen sanaa suustani. Yritin hienovaraisesti kertoa, että vähän muunlaista oli kyllä nyt mielessä ja että onhan tuo nyt kaunis, mutta ei tippaakaan mitä pyysin.

Tilanne oli hiukan sama kuin kuulleesani Antti Tuiskun hiihtobiisin ensimmäistä kertaa radiosta. Mitä mä just kuuntelin? Mihin kamerat on piilotettu?


Kimppua siinä hetken pyöriteltyään totesi sitten, ettei sellainen kyllä onnistu. Ettei tästä saa sellaista. Korjataanko? Totesin aivoissani salamannopeasti, ettemme olleet pelkästään saman kirjan eri sivuilla, vaan molemmat lukivat tässä tapauksessa jo eri kirjoja. Kiitin kauniisti ja sanoin, että ei tarvitse kiitos. Että on tässä vähän kiire.

Oikeasti oli kiire. Piti olla vartin päästä tapaamisessa. Ja juuri sanottiin, ettei korjaaminen onnistu. Kimppu oli kyllä kaunis, ei siinä. Se ei vain ollut sitä mitä hain. Päivän opetus oli siis se, että pysy vakiokukkakaupassasi, mikäli mahdollista. Että ruoho on ihan vihreää tutussa maljakossa. Ja asiasta ei kannata aina siirtyä kukkaruukkuun. Mitä näitä nyt on, näitä kasvisanontoja.

Tämän kimpun hain seuraavana päivänä tutusta kukkakaupasta. Siinä kivoja veistellessämme kerroin myös tarinan, nimiä mainitsematta. Kilpailijoiden mustamaalaaminen ei ole koskaan hyvä homma, millään alalla. Ja loppuviimein sain haluamani kimpun, joskin erilaisen, sillä bongasin kylmiöstä puntin tulevan kevään lupauksia, helmililjoja.

Että kehukaa, ottakaa kehut vastaan, uskokaa, toivokaa ja myöntäkää tappionne. Kivaa lauantaita!


10 kommenttia:

  1. Kaunis kukkakimppu noissa kuvissa! :) Mieheni on viime aikoina erityisesti ollut sitä mieltä, että kukka pöydällä tekee olon kotoisaksi. Nykyään meillä on olohuoneessa yleensä aina joku kukka arkun päällä (hoitaa sohvapöydän virkaa). Tällä hetkellä siinä on vähän karsittu versio joulutähdestä, mutta tänään oli ihana saada tulppaaneja, kun veljeni vaimonsa kanssa kävi kylässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maisa :)
      Hyvin sanottu mieheltäsi, niinhän se on!
      Tulppaaneita voisi pian itsekin hankkia ruokapöydälle :)

      Poista
  2. Kaunis kimppu! Pidän muuten näistä luonnollisista kukkakimpuista entistä enemmän ja liian laitetut kukat ovat jotenkin "luonnottomina". Tulppaaneja oli jo ostamassa eilen lähimarketista mutta jätin vielä ostamatta.
    Minulla on pöydällä 30.12. Tallinasta ostettu ihmekimppu kukkia (en tiedä tarkalleen mitä), joka on edelleen ihan hyvinvoiva. Ja juu, ovat aitoja kukkia. Ihan käsittämättömän kestävä ajatellen, että se myös matkasi kanssasi Suomeen. Leikkokuvat ovat piristävät kotona kivasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, mikä ihmekimppu! Mäkin haluan tuollaisen :D
      Tosin jouluksi ostetun kimpun vihreät mustikanvarvut porskuttelevat vielä keittiössä, lasketaanko se? :)

      Poista
  3. Oikein kaunis kukkakimppu, tosi näyttävä. Kaunis on tuokin missä kukat ovat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Maljakko on hankittu samasta paikasta kuin kukat :)

      Poista
  4. Nätti kimppu mutta tosi harmittava tilanne! Mullakin on vakkarikukkakauppa kyllä, Prisma :D

    hanna
    www.hannamariav.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Prismasta saa ihan huippuja kimppuja :D
      Terra on myös kova!

      Poista
  5. Miten ihanat kukat ja tunnelma kuvissa!<3 Tässä on Perjantaimyyssit kohdillaan.:)Kaunis tuo maljakko. Sopii täydellisesti tuolle kimpulle.:) Tuttu ja osaava kukkakauppias on kyllä arvokas juttu!
    Iloa loppuviikkoon!<3

    VastaaPoista

Kiitos kivasta viestistä ♥