keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Kodinhoitohuoneen naulakot.

Kodinhoitohuoneessa ei ole tapahtunut mitään mullistavia muutoksia, mutta sinne on vihdoin saatu seinälle tarpeelliset koukut. Tuohon penkin päälle halusin koukut, jossa voi kuivata esimerkiksi kauluspaidat henkarissa tai ripustaa muutaman puolikäyttöisen vaatteen odottamaan seuraavaa käyttöä rypistymättä.

Puolikäyttöisten vaatteiden naulakot ovat vain siitä kummallisia, että niissä tuppaa tavara aina lisääntymään.. Tuon seinän toisella puolella on siis lämminvesivaraaja, sekä pieni pesupiste käsipyykille, kengille, hanskoille tai vaikkapa lattianpesutarvikkeille. Toiselle puolelle aviomies kiinnitti myös muutaman pienemmän koukun takeille tai muita kuivaamista tai säilytystä kaipaaville vaatteille.


Alunperinhän suunnittelin tuon kodinhoitohuoneen puoleisen tilan niin, että siitä on mahdollisuus tulla koiran tai kuravermeiden kanssa sisälle. Tällä hetkellä funktio ei täyty millään, sillä lattiapinta-alaa vie pyykinkuivaustelineet. Sitä ihmettä ei vielä tässä talossa ole nähty, että pyykkikorista pohja pilkottaisi..

Minulla on suunnitteilla yksi kuivaustila, kunhan tässä valmiissa maailmassa taas kiireiltään ehtisi. Toistaiseksi siis palvelee tarkoitustaan sen verran hyvin, ettemme ole pitäneet kiirettä tämän asian kanssa. Myös "sähkökaappiongelma" on ratkomatta.

Oma silmähän tottuu näihin epäkohtiin varsin nopeasti ja tietyt asiat lakkaa häiritsemästä. Kaapeistakin puuttuu siis edelleen ovet.


Täytyy myöntää, että noinkin pieni asia kuin seinäkoukku on tuonut rutkasti käytännöllisyyttä ja säilytystilaa tullessaan. Omia villasukkiani tai jotain puolikäyttöisiä kotivaatteita säilytän penkin alla korissa, mutta aviomies ripustaa mielellään ne kaikki kahdeksan hupparia seinälle, jotka ovat tottakai samaan aikaan käytössä.

ps. pahoitteluni teknisesti ontuvista kuvista. aina ei jaksa kaivaa jalustaa esille ja toistaiseksi kodinhoitohuoneen ovikin on umpinainen, eli tila on käytännössä pilkkopimeä ilman valaistusta. ja noita ipanoiden kavereita kun täällä kulkee, niin jalusta pitää aina taitella pois tieltä. ei siis siksi, että se olisi varsinaisesti tiellä, mutta kamera ja/tai jalusta makuuhuoneen nurkassa saattaa aiheuttaa kaikenlaisia ajatuksia :D

tiistai 16. tammikuuta 2018

#perheetsafkaa

Perheet Safkaa -tapahtuma valtaa ravintolat tulevana lauantaina 20.1.18 jo kolmannen kerran. Ideana on madaltaa lapsiperheiden kynnystä käyttää ravintolapalveluita, kuten aikana ennen lapsia ja samalla tehdä yhteiskuntaamme enemmän lapsiystävälliseksi.

Mukana tapahtumassa on jo kahdeksantoista ravintolaa Helsingissä, Kirkkonummella, Turussa ja Porvoossa. Tarkemman listan ravintoloista, varauksista ja muista tarpeellisista tiedoista löydät tapahtuman nettisivuilta tai facebookista.

Viime viikon torstaina järjestetyssä pressitilaisuudessa minulla oli aikaa miettiä aihetta, sillä ravintoloissa syöminen on ollut aina luonnollinen osa elämääni. Oli lapsia tai ei. Perheemme on siis hyvinkin tottunut ulkona syömiseen, aikalailla ravintoloista riippumatta. Osaan silti valita taisteluni.

Mielestäni on hienoa tämän tyyppisten tapahtumien olemassaolo ja idea, jonka takana he seisovat. Kyllä. Ravintolakulttuuri kuuluu ihan kaikille vauvasta vaariin. Tämä lapsia vihaava, toisten pöytiin huuteleva yhteiskunta kaipaa ehdottomasti herättelyä.


Herättelyä kaipaa silti mielestäni myös se toinen pää. Lapset saavat näkyä ja kuulua, sehän on vain ihanaa, mutta on hyvä omata edes alkeelliset pöytätavat ja harjoitella niitä ensin kotona. Tämä koskee myös aikuisia.

Ruokapöytään kuuluu normaali, kohtelias elämä ja lapset ovat välillä yhtä räjähdysherkkiä kuin dynamiitti. Jokainen meistä voi pahoittaa mielensä ja saada itkukohtauksen, eikä se häiritse. Sen sijaan enemmän häiritsee ruoan heittely ja vanhempien siivottomuus. Sikailu ei kuulu ravintolaan, eikä sinne kotiinkaan.

Jos ravintolan pöytäalue on lapsiperheen jäljiltä eläimellisessä kunnossa, on syytä katsoa myös peiliin, eikä huudella toisten asenteiden perään. Tuskin itsekään haluaisit kyseiseen pöytään istua? Ruoan heittely ei kuulu ruokapöytään, mutta tietenkään vauvat eivät tätä vielä ymmärrä. Auta siis vanhempi omalta osaltasi asenteita positiivisemmaksi ja huolehdi nyt ainakin siivouksesta. Kotona voi taas harjoitella, että ei. Ruokaa ei sovi viskoa ympäriinsä.

Lapsilla on myös tapana iloita kovaan ääneen ja mahdollisesti kurkkia pöytiin ja juoksennella jonkin verran ympäriinsä. Sekään ei haittaa, lapset ovat luotuja liikkumaan ja enemmän vahinkoa saavat todennäköisesti aikaiseksi, jos heidät pakottaa paikoilleen. Enemmän häiritsee, että vanhempi kovaan ääneen tylyttää lasta, suhisee hiljaiseksi tai ei välitä tipan tippaa.

Vanhemman tulee katsoa myös sen ravintolassa seilaavan lapsen perään, ettei vaaratilanteita aiheudu. Tällainen on esimerkiksi kuuman ruoan putoaminen lapsen päälle.



Olen varmasti itse oppinut jokaisen näistä asioista kantapään kautta, eikä meidänkään ravintolakäyttäytyminen ole missään tapauksessa täydellistä. Mutta sitä mukaa kuin tilanteita tulee vastaan, niistä pyritään oppimaan. Vihahan ei ole oikea keino oppia.

Meiltä löytyy autismikirjolapsi (jolla ei ole suodatinta) ja moniallerginen, nukkumaton huutaja -lapsi. Aikalailla kaikki mahdolliset tilanteet olemme käyneet läpi ja joskus jopa lyöty hanskat tiskiin, kun tilanne ei ole ollut enää hallussa. Ja palattu paikalle uudemman kerran opettelemaan sekä vanhemmat että lapset.

Ja vaikka puhun asian puolesta, että lapsilla on oikeus saada syödä myös ravintoloissa, peräänkuulutan myös oikeutta ravintoloihin, joissa lapsi ei ole prioriteetti. On olemassa ihmisiä ja hetkiä, jotka halutaan viettää ilman lapsia. Ei mekään kahdestaan liikkuessamme hakeuduta välttämättä leikkipaikan viereen syömään, you know?

Sanoisinkin, että on hyvä ottaa etukäteen selvää ravintolasta, eikä olettaa kaikkien olevan lapsiystävällisiä ovet selällään. Ravintolakokemuksen tarkoituksena kun ei ole tuottaa pahaa mieltä kummallekaan osapuolelle, ravintolalle tai asiakkaalle.

Käykää ravintoloissa syömässä, nauttikaa ja harjoitelkaa. Kivaan kokemukseen ei tarvita kuin pöytätavat ja tilannetajua :)

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Arjen pieniä herkkuja - gluteeniton kylmäsavulohipastasalaatti.

Sunnuntai on viikonpäivistä sellainen, jolloin mielelläni valmistelen tulevaa viikkoa. Yritän selättää oman kalenterin ja merkkailen jääkaapin ovessa roikkuvaan viikkokalenteriin jokaisen menot, jokaisen nähtäville. Mietin vähän ruokia ja mahdollisuuksien mukaan esivalmistelen niitä.

Viime viikonloppuna tein pastasalaatin jääkaapin jämistä ja täytinkin sillä lounasaikaan vatsani muutamana päivänä. Salaatin kanssahan näillä pastasalaateilla ei taida olla muuta yhteistä kuin nimi, mutta voihan tällaista aina käyttää myös annoksen pohjana ja peittää lautasen ensin sillä vihreällä.


kylmäsavulohipastasalaatti


pastaa (glut.)
kylmäsavulohta
kurkkua
paprikaa
einesperunasalaatin loppu
1 dl kermaviiliä tai luonnonjugurttia
1 sitruunan mehu
tilliä


Keitä pasta reilulla suolalla maustetussa vedessä. Voit myös halutessasi marinoida sen vaikkapa pestolla. Pilko muut ainekset sekaan ja mausta. Käytä tilliä koko nippu. Tosiaan uudesta vuodesta meille oli jäänyt jääkaappiin puolikas einesperunasalaatti, jossa pikkuhiljaa päivämäärät lähestyivät. Sekoitin sen mukaan tähän ja suolakurkun ja kapriksen maut sopivat hyvin mukaan hieman etikkaisina.

Superherkullista ja helppoa ja jos joku instasta bongasi, niin kiireisinä päivinä menee hyvin lounaana eväsrasiasta auton ratissa :D


lauantai 13. tammikuuta 2018

Kylmien sävyjen viikonloppukimppu.

Olen aina kiinnittänyt huomioni kauniisiin yksityiskohtiin. Viime vuosina olen myös antanut sen näkyä. Jos tilanne on yhtään suotuinen ja näen jotain esteettistä, sanon kehut ääneen. "Onpa ihana kimppu, oletpa jotenkin erikoisen kaunis tänään, näytätpä hyvältä, aivan ihana se ja se.." Vielä en ole ihan siinä pisteessä, että jakelisin kehuja ihan tuntemattomille kaupassa, mutta toisaalta miksipä ei.

Ystävälläni oli aivan mielettömän upea kimppu olohuoneen pöydällään uutena vuotena. Harakkana kiinnitin huomioni siihen välittömästi ja tottakai kehut osuivat oikeaan osoitteeseen. Kehuja on oikeasti joskus todella vaikeaa ottaa vastaan ja sitä meidän kaikkien pitäisi harjoitella myös, niinkuin kehumistakin.

Tämä daami osaa onnekseni ottaa kehut vastaan ja palkinnoksi sain kuulla kimpun tarinan. Hän käy lähes kerran viikossa meidän eräässä paikallisessa kukkakaupassa sidotuttamassa perjantaikimpun töiden jälkeen. Itu piilee tässä: hän valitsee muutaman kauniin leikon ja pyytää sitomaan niistä useimmiten matalan, mutta leveän kimpun. Kas näin, kuten postauksen kuvissa.


Näihin käytetään usein paljon vihreää ja tämän päivän trendinä onkin nämä sosiaalisen median flowerporn-kimput. Heiniä, erikokoisia eukalyptuksia, rentoutta ja luonnollisuutta. Uskon, että moni meistä kukkaihmisistä pitää nimenomaan näistä kimpuista.

Ajattelin siis, että great! Tässä ihan ohikulkumatkalla poikkean samaan yritykseen ja teen samoin. Olinhan nähnyt lopputulemia hänen pöydällään. Mikäpä voisi mennä vikaan? Ajoin autoni pihaan ja valitsin kylmiöstä haluamani leikot. Ihania persikkaisia ja valkoisia sävyjä. Näistä nyt sellainen, tiedättekö? Matala ja leveä, kiitos.

Koska en tiedä varsinaisia ammattinimikkeitä, puhun tässä kyseisestä henkilöstä kukkaihmisenä. Jälkeenpäin ystäväni kanssa puhelimessa kävi ilmi, että kukkaihmisemme eivät olleet samat. Hän siis poistui takavasemmalle sitomaan kimppuani ja palasi hetken kuluttua tuotoksensa kanssa.

Oliko tämä hyvä? Katselin edessäni tiivistä, vesilasiin sopivaa saniaisilla maustettua eläkeläisten sairaalakimppua. Todennäköisesti järkytykseni paistoi kasvoiltani, enkä saanut ihan hetkeen sanaa suustani. Yritin hienovaraisesti kertoa, että vähän muunlaista oli kyllä nyt mielessä ja että onhan tuo nyt kaunis, mutta ei tippaakaan mitä pyysin.

Tilanne oli hiukan sama kuin kuulleesani Antti Tuiskun hiihtobiisin ensimmäistä kertaa radiosta. Mitä mä just kuuntelin? Mihin kamerat on piilotettu?


Kimppua siinä hetken pyöriteltyään totesi sitten, ettei sellainen kyllä onnistu. Ettei tästä saa sellaista. Korjataanko? Totesin aivoissani salamannopeasti, ettemme olleet pelkästään saman kirjan eri sivuilla, vaan molemmat lukivat tässä tapauksessa jo eri kirjoja. Kiitin kauniisti ja sanoin, että ei tarvitse kiitos. Että on tässä vähän kiire.

Oikeasti oli kiire. Piti olla vartin päästä tapaamisessa. Ja juuri sanottiin, ettei korjaaminen onnistu. Kimppu oli kyllä kaunis, ei siinä. Se ei vain ollut sitä mitä hain. Päivän opetus oli siis se, että pysy vakiokukkakaupassasi, mikäli mahdollista. Että ruoho on ihan vihreää tutussa maljakossa. Ja asiasta ei kannata aina siirtyä kukkaruukkuun. Mitä näitä nyt on, näitä kasvisanontoja.

Tämän kimpun hain seuraavana päivänä tutusta kukkakaupasta. Siinä kivoja veistellessämme kerroin myös tarinan, nimiä mainitsematta. Kilpailijoiden mustamaalaaminen ei ole koskaan hyvä homma, millään alalla. Ja loppuviimein sain haluamani kimpun, joskin erilaisen, sillä bongasin kylmiöstä puntin tulevan kevään lupauksia, helmililjoja.

Että kehukaa, ottakaa kehut vastaan, uskokaa, toivokaa ja myöntäkää tappionne. Kivaa lauantaita!


perjantai 12. tammikuuta 2018

Perjantain neule.

Perjantaita ja miten ihanaa sellaista! Ikkunoista oikein tulvii noiden kaikkien roiskeiden ja likojen välistä auringonsäteet, paljastaen armottomasti pölyn ja niin, ne ikkunoiden pinnat. Ja tiedättekö mikä on paras juttu ikinä?! No musta ja kiiltävä piano! Näkyy kuulkaa se pöly (mitä siis meidän nurkissamme ei ainakaan koskaan näe) alta minuutin tomuttamisesta.

Päättelin tästä, ettei kummempaa perjantaisiivousta taida kannattaa tehdä ja siirryin ihan muihin juttuihin :) Te nimittäin toivoitte lisää postauksia myös tyylistäni ja vaatteistani, joten poistetaan verkkokalvoilta ne edelliset verkkarikuvat ja siirrytään asiallisempaan lookkiin, jossa eilen vierailin Perheet Safkaa -pressissä.

Tuosta tapahtumasta on tulossa lisää blogiin vähän samassa muodossa kuin epäsuositut mielipiteeni..


Mustan lisäksi tuo mariinin ja valkoisen combo on yksi ehdottomista lemppareista. Valkoiset farkut on jälleen muodissa sitten 90-luvun ja silloin jo niitä fanittaneena olen enemmän kuin iloinen tästä. Varsinkin näin talvisin kurakeleillä.. 

Neuleen hankin vuosi sitten tammikuun alennusmyynneistä ja pidän siitä edelleen. Itseasiassa niin paljon, että hankin saman myös valkoisena ja esimerkiksi facebookissa voitte nähdä vastaavan asuyhdistelmän toisinpäin Espanjan reissulta. Tummansiniset shortsit ja valkoinen neule.

Jalkaan olen sujauttanut Timberlaken -tyyppiset keltaiset arkikengät tai jos tilanne niin vaatii - ruskeat, pitkävartiset nahkasaappaat. Mitä pidätte? Löytyykö teiltä suosikkiyhdistelmiä tai luottoasuja?

ps. tuo neule toimii hyvin myös tummansinisten farkkujen kanssa, mutta kuten kaikki tummat vaatteet näin lemmikin omistajan näkökulmasta, vaatii myös tarraharjan aina saataville..

torstai 11. tammikuuta 2018

Päivitetyt kosmetiikkasuosikkini.

(postaus sisältää mainoslinkkejä)

Eikös se niin mene, että ajat muuttuvat Eskoseni..? Viime vuoden tammikuusta on tultu vuosi eteenpäin ja päätin kirjoittaa päivitetyn postauksen suosikkikosmetiikastani. Tämä pitää sisällään edelleen niitä samoja vakioita, mutta myös pari uutta juttua.

Vierailin menneenä sunnuntaina erään parhaista ystävistäni luona, joka on oikea kosmetiikkahamsterivelho :D Siis sellainen, jonka kylpyhuonetta on ihana tutkia, koska siellä on aina jokin uusi tuoksu, luomiväri tai huulikiilto. Tein mm. löydön aviomiehen tuoksuvalikoimaan, joka tulee päivittymään uudella kertakaikkisen ihanalla tuotteella hänen syntymäpäivänään.

Olen myös testaillut tässä pikkuhiljaa luonnonkosmetiikkaa, enkä ole vielä löytänyt ihan täysin suosikkejani, joten etsintä jatkuu. Sen sijaan lapsilla on käytössään huomattava määrä luonnonkosmetiikkaa, sillä a) se on turvallisempi valinta ja b) heillä ei ole vertailukohtaa synteettisiin versioihin.


kasvojen ihonhoito


Kasvojen ihonhoidossa käytän edelleen melkein pelkästään Cliniquen tuotteita. Iltaisin poistan meikin tehokkaasti Rinse Off -pesuaineella. Tämä on hyvin saippuamainen ja jättää ihon natisevan puhtaaksi. Oma kuiva ihoni kestää tätä hyvin myös talvisin.

Tarvittaessa käytän meikin puhdistukseen myös kuorintaa, tähän käy mielestäni lähes mikä tahansa kuorinta. Tällä hetkellä kylppärissä taitaa olla Nivean tuubi, mutta pitäisi ottaa enemmän selvää näistä mikromuovittomista vaihtoehdoista.

Pidän eniten geelimäisistä kosteusvoiteista ja näin talvella käytän sekä aamuisin että iltaisin Moisture Surge -voidetta. Kesällä tarvitsen vieläkin kevyemmän vaihtoehdon ja silloin käytössä on edelleen Dramatically Different Moisturizing Gel. Näistä kahdesta tuo ensimmäinen versio on ostettu nyt syksyllä ja olen ollut siihen yhtä tyytyväinen kuin toiseksi mainittuun, jos muutaman vuoden käytössä olleeseen.

Silmänympärykset ovat kiinnittäneet huomioni viimeaikoina, eikä suotta. Olisi pitänyt uskoa jo silloin kuin niitä juonteita ei ollut vielä ilmestynyt, että voiteiden käyttö pitäisi aloittaa ajoissa. Noh, niin tai näin, tiedä sitten onko nimenomaan silmänympärysvoiteiden käyttö se salaisuus, mutta kehotan jokaista huolehtimaan ainakin kosteutuksesta.

Iltaisin (ja vaativina aamuina) käytän All About Eyes Richiä ja normiaamuina taas kevyempää rolleria. Ripsien hoitoon olen jo vuosia käyttänyt seerumia, tällä hetkellä menossa on toinen tuubi Care4Lashesia.


hampaat


Hampaista on tullut minulle lähes pakkomielle, etenkin valkoisista hampaista. Minulla on aina ollut keltaiset hampaat ja keltainen hammasluu. Nyt keväällä pääsin hampaiden laservalkaisuun ja sitä ennen hampaat puhdistettiin suuhygienistin luona.

Tämän jälkeen olen ottanut opikseni ja käytössä on päivittäin sekä lankain että hammasväliharja. Tuo kuminen pulloharjan näköinen taitaa olla oikealta nimeltään jopa hammastikku ja ne "oikeat" hammasväliharjat sellaisia metallirunkoisia. Näitä on olemassa eri kokoisia ja omaan suuhun paras on s-ryhmän Rainbow-merkkinen, samoin noissa lankaimissa. Ehdottomasti paras hinta-laatu.

Vaikkakin suuhygienisti oli sitä mieltä, että nämä "valkaisevat" hammastahnat ovat käytännössä turhia, käytän silti Yotuelin all-in-one tahnaa. Käytössä on myös sähköhammasharjan pää, jossa on kuminen puhdistus/kiilloitusosa.  Juon kuitenkin päivittäin kahvia ja välillä myös colajuomia ja teetä, olkoonkin vaikka illuusio, mutta hampaat tuntuvat pysyvät vaaleampina tämän käytössä olevan combon ansiosta.

Aion myös keväällä käydä uudelleen peruspuhdistuksessa :)


meikkituotteet


Pitkäaikaisina suosikkeina käytössä on edelleen Lumenen silmämeikinpohjustusvoide. Tätä ihmeainetta olen käyttänyt varmasti jo kymmenen vuotta, enkä vaihtaisi. Sävytetty huulivoide Hydracolor, sekä Lumenen CC meikkipuuteri.

Myös pohjustusvoiteet ovat ehdottomia ja edellisen postauksen Rimmel on edelleen käytössä. Meikkipuuterin ja pohjustusvoiteen rinnalle tein Espanjassa löydön! Nimittäin Shiseidon Wason. Kyseessä on adaptiivinen voide, joka on aluksi valkoinen ja muokkautuu sopimaan jokaisen ihon sävyyn. Kevyt voide on BB tai CC tyyppinen, käy myös erittäin kevyttä meikkivoidetta kaipaavalle.

Peitevoiteena olen tähän saakka käyttänyt Mary Kayn tuotetta. Olen edelleen sitä mieltä, että kyseinen voide on kertakaikkiaan paras peittämään tummat silmänaluset, mutta siihen en ollut tyytyväinen, että pakkauksen kokoa kutistetaan hinnan kivutessa ylöspäin.

Ostin kokeiluun Cliniquen vastaavan, mutta vaikka tämä nimenomainen tuote on tarkoitettu juurikin ohuelle silmänympärysiholle, on se mielestäni liian paksua. Olkoon siis käytössä vain tämän yhden tuubin ajan.

Ripsivärinä edelleen ehdoton ykkönen on Maybellinen vedenkestävä Lash Sensational.


tuoksut ja ihonhoito


Näiden suhteen vähemmän on enemmän. Raskaat parfyymit ja edt tuotteet eivät tällä hetkellä iske lainkaan ja käytänkin paljon tuoksullisia kosteusvoiteita. Näistä suosikkejani ovat Victorias Secretin erilaiset tuoksut, joista Tease on ehdoton suosikki.

Tähän samaan voineen laittaa Versacen Bright Crystalin ja Lancomen La Vie Est Belle suihkugeelin, joista jälkimmäisen kanssa käytän mieluusti ihan vain hajustamatonta perusvoidetta. Kun iho on ihan superkuiva, eikä rasvailut enää auta, löysin kesällä Turkin reissulta Nivean In Shower Body Lotionin, jota on menossa jo määrältään toinen purkki.

Kyseessä on huipputuote, joka on saippuan ja rasvan yhdistelmä ja jättää ihon suihkun jälkeen erittäin kosteaksi. Tämän jälkeen et tarvitse enää erillistä rasvaa. Käyttö vaatii ehkä hieman totuttelua, mutta on ehdottomasti sen arvoista kuivaihoisille. Paras tuoksu näistä on hunaja, jota en ole löytänyt Suomesta.

Tässä nyt muutama uusi ja vanha, tämänhetkinen suosikki :) Toivottavasti kiinnostuneet saivat vinkkejä!

(postaus sisältää mainoslinkkejä)

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Vaalean aulan vaaleat silkkikukat.

Aula on yksi ehdottomia lempparipaikkojani tässä talossa, siis silloin kuin se on siisti. Useimmiten lipaston päällinen on kuitenkin täynnä hanskoja, avaimia ja muuta roinaa. Niin ja lipaston nupeista roikkuu oman takkini lisäksi pari hupparia ja miehen takit.

Aula on myös erittäin kätevä paikka säilyttää "menossa" tavaroita. Näihin lukeutuu esimerkiksi tänään varastosta haetut luistin- ja monolaatikot ja juuri varastoon samalla reissulla viedyt joululaatikot.

Meillähän on tällä hetkellä käytössä ulkopuolinen vuokravarasto ja tarkoitus olisi rakentaa ehkä jopa jo ensi kesänä pihalle oma varasto. Tämän luulisi helpottavan tietyllä tavalla asioita ja roinakasoja, sillä välimatka lyhenee, eikä varastolla käyminen ole mikään megaluokan operaatio.


Luen myös tällä hetkelllä KonMarin kirjaa, siinäkin saattaa piillä omanlaisensa ratkaisun siemen. Siivosin nimittäin kaksi laatikkoa tuosta aulassamme sijaitsevasta roinansyöjästä ja yksi muovikassi kulkeutui roskiin ja vielä isompi kassillinen päiväkotiin askartelutarvikkeita. Siinä oli siis vasta kaksi laatikkoa..

Tuskin tässä alan kuitenkaan tavaroilleni sen kummemmin juttelemaan, mutta ainakin kirjan alussa on ihan järkeen käypiä oivalluksia. Toisaalta itsehän olen täysin potentiaalinen lahkolainen, joka aina sopivan tilaisuuden ja charmikkaan puhujan tullen, hurahdan johonkin uuteen :D


Mutta se niistä rojuista ja takaisin aulaan :) Joulukoristeiden jälkeen mieli teki jotain raikasta, vaaleaa ja pelkistettyä. Siispä tähdet huspois, samoin pikkukuusi ja tilalle kukkia! Leikkokukkien jälkeen viherkasvit ovat lemppareitani, mutta tällä kertaa päädyin kestävimpiin leikkoihin, nimittäin silkkikukkiin.

Valkoiset jaloleinikit löytyivät Ikean reissulta ja tuo kaunis AmandaB:n lyhty, puoleen hintaan Honkongista. Olin jo vähän vastaavaa maljakkoa katsellut Riviera Maisonilta, mutta sadan euron hintaero ratkaisi asian nopeasti.

Mielipiteeni silkkikukista on ollut tähän saakka aika negatiivinen. Tai siis lähinnä näistä tekokukista on tullut mieleen ne tammikuisten parvekkeiden punaiset pelargoniat.. Nopeasti sitä ihminen tarvittaessa kääntää kelkkansa ja näin meidänkin kotia koristaa hurjan kätevät, hämärän tilan tekokukat!

Summa summarum, ihana vaalea aulani oli taas hetken lempipaikkani, kunnes varastolaatikot valtasivat sen. Dear Eki, rakenna meille varasto pihalle.

tiistai 9. tammikuuta 2018

Herkullinen pasta paahdetuista tomaateista ja mozzarellasta.

Syön ihan liikaa pastaa ja eläinkunnan tuotteita, mutta kummastakaan ei ole aikomusta luopua kokonaan. Toki valintoja on mahdollista tehdä ja olenkin pyrkinyt vähintään kerran viikossa valmistamaan perheelle ruoan, joka olisi ainakin kokonaan lihaton. Usein se on maanantai, sillä kasviksilla höystetyt pastat ovat helppoja ja nopeita, sellaisia maanantairuokia.

Vuosi sitten söin Via Esca -ruokavalion mukaan ja se herätti paljon ajatuksia. Eikä se mikään elämäntapamuutos olisikaan, ellei siitä olisi jäänyt mitään käteen. Aviomiehen kanssa muutimme näin pitkällä tähtäimellä paljonkin tottumuksiamme ja esimerkiksi kasvisten määrä ruokavaliossa lisääntyi ja on pysynyt runsaana.

Yksi lempiresepteistäni oli tämä paahdetuista tomaateista valmistettu pasta, jota maustaa lisäksi hyvä oliiviöljy, paahdettu valkosipuli, erilaiset yrtit, sekä ihana mozzarella. Vegaanisen tästä saa halutessaan helposti vaihtamalla juuston vuustoon.

Koko homma on pöydässä ja haarukat kulkee ääntä kohti kunhan pasta on kypsää. Niin helppoa ja nopeaa :)


pasta paahdetuista tomaateista ja mozzarellasta


kirsikkatomaatteja
valkosipulia
oliiviöljyä
yrttejä
suolaa & pippuria
mozzarellapalloja
pastaa

Leikkaa kirsikkatomaatit kahtia ja kaada ne kulhoon. Purista sekaan valkosipulinkynsi, lisää oliiviöljy, yrttejä ja vielä pippuria myllystä. Laita koko setti uuniin paahtumaan noin 225°C. Kannattaa käyttää leivinpaperia ja syvempää peltiä, sillä tomaateista vapautuu herkullista nestettä.

Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä. Kun pasta on sopivan kypsää, kaada se lävikköön ja pikaisesti takaisin kattilaan. Pikaisesti siksi, että näin säästyy hieman nestettä sekaan. Lisää uunista paahtunut tomaattiseos nesteineen ja sekoita hyvin.

Lisää vielä mozzarella ja sekoita hyvin. Voit maustaa valmiin pastan pippurilla ja ripotella päälle vielä tuoreita yrttejä. Tähän sopii mikä tahansa lempiyrttisi, mutta esimerkiksi timjami ja basilika ovat super herkullisia :)

En laittanut ohjeeseen sen kummempia määriä, sillä meidän versio on aina viidelle henkilölle.. Mutta esimerkiksi kahdelle henkilölle 1 rss kirsikkatomaatteja ja 1 pss mozzarellapalloja on sopiva määrä. Käytä valkosipulia ja yrttejä niin paljon tai vähän kuin haluat. Pasta on meidän ruokapöydässä aina gluteenitonta :)

Huomenna sitten niitä toivottuja sisustushommia pitkästä aikaa! Siihen saakka voitte vaikka herkutella pastalla :)

maanantai 8. tammikuuta 2018

Slimestä muovailumassaksi vähemmillä kemikaaleilla.

Olen sitä sukupolvea, joille slime tuli aikoinaan valmiissa purkissa ja voi kuinka jännää se olikaan. Ei ollut youtubea, mutta toki joku olisi voinut ohjeen laittaa köyhän miehen internettiin, eli tekstitelkkariin. 

Jestas, miten kivaa oli kun oppi pysäyttämään sen sivun, vaikka kyllähän ne siellä taustalla samaan aikaan pyörivät. Pysäytettyään sivun piti parhaassa tapauksessa odottaa kymmenkin sivua, että haluamasi teksti pyörähti uudelleen kohdille..

No mutta se sivuraiteista :D Itsetehtyyn slimeen tarvitsee erilaisten ohjeiden mukaan liimaa, pesuaineita, piilolinssinesteitä ja partavaahtoa. Vähän arveluttaa antaa moisia kemikaaleja lasten leikkeihin, joten pikaisen googletuksen mukaan shampoolla ja perunajauhoilla saisi saman lopputuleman.


Näitä pitäisi laittaa suurinpiirtein 50/50 suhteessa, mutta yhden kokeilun jäljiltä sanoisin, että parhaan lopputuleman saa kokeilemalla. Lautaselle vaan shampoota ja perunajauhoja perään! Toista niin monta kertaa kuin tarvitsee :)

Tämä slime on aluksi tarttuvampaa, mutta toisaalta taas seuraavana päivänä, ilmatiiviissä säilytyksessä slimestä on tullut silkkisen pehmoista ja muovailtavaa massaa. 

Eiväthän nämä shampootkaan ole aina kemikaalittomia, mutta uskoisin tähän voitavan käyttää myös luonnonkosmetiikkapohjaista shampoota. Miksipä ei? Ehdottoman hauskaa puuhaa, jota ainakin meidän porukka saa läträtä itsekseen!


sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Gluteeniton mustaherukka-suklaakakku

Leivontainspikseni on ollut jo kauan kateissa, sillä gluteeniton leivonta ei edelleenkään ole sitä omintani. Tuotokset hajoavat liian helposti ja aina jokin menee pieleen. Siksipä lähestulkoon kaikki gluteenittomat leipomukseni ovat olleen "sekoita ja paista" tyyppisiä, puolivalmiita ratkaisuja. Ei siinä, helppoahan se on sekoittaa jauhot veteen ja huitaista vuoka tai pelti uuniin, mutta kieltämättä välillä sitä kaipaa niitä perinteisen leipomisen onnistumisia ja oivalluksia. 

Pitkästä aikaa sain kakku- ja leivontainspiksen ja siitä se idea sitten lähti. Kävin tänään ystäväni luona moikkaamassa kummityttöä ja vein tuliaisena leipomani tuhdin suklaakakun, jonka halusin maustaa suklaan lisäksi myös ripauksella mustaherukkaa.

Ja koska pidän mehevyydestä ja creme fraichen tuomasta pienestä hapokkuudesta, etsin käsiini reseptin, jota lähdin muokkaamaan. Pohjana toimi Suklaapossun gluteeniton pähkinä-suklaakakku. Tämä kakku on kaukana gluteenittomien leivonnaisten kuivakasta hötöstä, nyt puhuu nimittäin tuhti suklaa!


pohja:


50 g tummaa suklaata
75 g voita
150 g creme fraichea
3 munaa
2 dl sokeria
0,5 dl ruokokidesokeria
1 dl perunajauhoja
2 dl mantelijauhetta
0,5 dl gluteenitonta jauhoseosta (käytin rainbown kauraista)
1 dl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 dl mustaherukoita


täyte:


180g tummaa suklaata
4 dl vispikermaa


Sulata mikrossa suklaa ja voi, lisää creme fraiche, sokerit ja munat. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne hyvin sekoittaen suklaaseokseen. Viimeiseksi sekoita mukaan vielä (jäiset) mustaherukat. 

Voitele ja jauhoita vuoka, paista 175°C noin 40 minuuttia tai kunnes pohja on kypsä ja tikkuun ei tartu enää taikinaa. 

Sulata täytteen suklaa mikrossa ja lisää hieman jäähtyneen suklaan sekaan vispikerma. Vaahdota. Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan ja kokoa se täytteen kera vuokaan. Säästä osa täytteestä kuorrutukseen.

Anna kakun vetäytyä jääkaapissa yön yli ja kuorruta se lopulla täytteellä. Halutessasi koristele valmis kakku vielä mustaherukoilla.


tiistai 2. tammikuuta 2018

Urheiluvaatteet arkiasuna.

(postaus sisältää mainoslinkkejä)

Anteeksi tyylittömyyteni, mutta tämä on aika lailla sitä arkipäivää. Niin mielelläni kuin postailisinkin kivoja mekkokuvia ja tyylikkäitä asukokonaisuuksia teille päivittäisenä tyylinäni, perusverkkarit ovat kuitenkin se totuudenmukaisin asu.

Ja ah, miten mukavat ne onkaan! Kun jalassa on jumppaleggarit ja päällä pitkähihainen joogapaita, kokonaisuus on myös lämmin. Enkä oikeastaan edes jaksa vaihtaa vaatteita ennen treeniä tai sen jälkeen :D Kuka sitä nyt itseään viitsisi farkkuihin sulloa..


Tuon pitkähihaisen joogapaidan tilasin syksyllä ellokselta aloitettuani ilmajoogan ja olen ollut ihan supertyytyväinen siihen. Parhaiten se kyllä palvelee yin-tunneilla. Puuvillainen pusero on pehmoinen ja lämmin, olematta kuitenkaan liian paksu. Ja ne lötköt sitäpaitsi hulahtavat pois päältä käsilläseisonnoissa..

Olin muuten aivan varma, että olin saanut tuosta ribbimateriaalista yliannostuksen teinivuosina, mutta jostain syystä tässä paidassa siedän sitä. Edelleenkään ei oikein iske ne ribbipoolot tai naruilla varustetut ribbipaidat, mutta sallittakoon se tässä vaiheessa. Aikoinaan ne nimittäin kulutettiin puhki :D

Lempparitoppina on joko Niken perus tai sitten h&m:ltä tilattu joogatoppi, joka on itseasiassa selästä melkein identtinen tämän kanssa. Housuissa eniten pidän ihan vaan perusmustista legginsseistä

Tässä siis päivitetty versio nykyisestä tyylittömästä, mutta ah niin mukavasta tyylistäni. Käytän kyllä niitä ihmisvaatteitakin vielä satunnaisesti ja esimerkiksi seuraavaa reissua varten tilasin mekon (jota voin käyttää lenkkareiden kanssa).. :D


(postaus sisältää mainoslinkkejä)