maanantai 11. syyskuuta 2017

Kaikenlaisia pilkkuja.

Syksyn tullen ainakin meillä on mennyt useammankin lapsen vaatekaappi uusiksi. Kesällä vielä liian pienet leggarit menivät vajaamittaisina. Trendikkäinä nilkkojen paljastajana. Nyt kun halla hiipii aamuöisin pelloille ja jättää jälkeensä aavistuksen usvaa aamuihin, sitä pukee mielellään pidempää päälle. Siis niin lapset kuin aikuisetkin.

Muistatteko, kun esittelin teille elokuun alussa "uuden" lastevaatemerkin Mellin? Jos postaus on mennyt ohitse, näet sen täältä. Samassa Mellin paketissa olivat myös nämä herkulliset, luomupuuvillaiset palloleggarit*, jotka pääsivät tällä kertaa Pienimmän päälle kuvattavaksi.

Kuvan leggareiden koko on 110/116 ja minusta mitoitus on reiluudellaan enemmän tuolla 116 puolella. Toki nämä odottelevat vielä pesua ja puuvilla kuitenkin nappaa sen pienen kutistumisvaran. Sanoisin siis, että vastaavat hyvin kokoaan!


Muutoinkin Pienimmän suosiossa on tällä hetkellä kaikenmoiset leggarit. Maku on hyvin tarkka ja tuntuu siltä, ettei mitään voi ostaa ilman häntä. Sen verran osaan kuitenkin lukea, että kaikki vaaleanpunainen on tervetullutta.

Vaatteiden pitää olla mukavia, eikä niissä saa olla saumoja. Sukkahousuissa pitää olla kantapään paikka, eivätkä ne saa roikkua tippaakkaan. Kärjen tulee olla sotilaallisen suorassa varpaiden kanssa.

Jos paidoissa on glitteriä ja kirjailuja, niiden ihokosketuksen pitää olla huomaamaton. Välillä edes suojakangas ei auta. Olenkin miettinyt alustoppien hankkimista tälle versiolle.

Kaikkine vaatimuksineen ja pukeutumishaasteineen neitokainen tuntuu tutulta. Niitä samoja herkkyyksiä, joita aikoinaan esikoisen kanssa käytiin läpi. Nykysin olen onneksi vanhempi ja ehkä hitusen viisaampikin ja valitsen taisteluni. Jos vaate on ensin hyväksytetty Minityypillä, sen voi pukea päällensä.

Paitsi jos kyse on juhlamekoista, niissä käy lähes kaikki :D


Tavallaan onneksi Pienimmän ja minun vaatemaku kohtaa, molemmat ovat hyvin Espoolaisia. Tällä tarkoitan vähemmän Punavuoren graafikoita ja enemmän pikkusieviä Ellen lakkatakkeja, muistatteko muuten sen muodin?

Tykkään, että vaatteessa saa olla jokin juju, mutta loppuviimein yksinkertaisuus, siisteys, yhdisteltävyys ja yksivärisyys ratkaisevat. Yksivärisyys jo senkin vuoksi, että ne on superheppo pestä, puhumattakaan tahranpoistosta!

Lähtökohtaisesti kaikkein tärkeintä on kuitenkin käytännöllisyys ja kestävyys. Meidän vaatteet ovat kaikki käyttövaatteita, eikä niitä hankita hillottavaksi kaappiin. Niitä saa pitää päiväkodissa ja kuviksessa, jonka jälkeen ne pestään.

Mellin vaatteet ovat juuri nämä kriteerit täyttäviä, ihania ja turvallisia ♥


* leggarit saatu

2 kommenttia:

  1. Ihanat pilkut! Täällä hieman sama tilanne, vaatteet ovat jääneet pojilla pieniksi ja uusia on nyt tullut hankittua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa :)
      Lapset taitavat venähtää kesällä auringon voimasta :D

      Poista

Kiitos kivasta viestistä ♥