tiistai 9. toukokuuta 2017

Parhaat neuvoni äitiyteen yhdistettynä epäsuosittuihin mielipiteisiini.

Olen ollut äiti pian kaksitoista vuotta, plus raskausaika. Se tuntuu pitkältä, mutta myös hurjan lyhyeltä ajalta. Siihen on mahtunut ilon ja surun hetkiä, huolta ja rakkautta. Hiusten päästä repimistä ja toisaalta niiden ihan itsekseenkin tippumista.

Äitiys ja vanhempana olo on ollut haastavaa ja palkitsevaa, maailman paras juttu, jonka on toivonut hetkittäin voivansa palauttaa takaisin tulopaikkaansa.

Tulin äidiksi kaksikymmentäkolmevuotiaana, silloin kun tiesin kaikesta kaiken. Toisaalta olin hurjan epävarma ja luin kirjoja, oppaita ja palstoja. Kuuntelin kaikki neuvot ja suoritin äitiyttä, halusin olla maailman paras.

Tunsin usein syyllisyyttä ja vertasin itseäni ja meitä muihin, kaiken piti tapahtua oppaiden mukaan, sillä nehän ovat ammattilaisten kirjoittamia.

Nyt kun tiedän elämästä paljon vähemmän kuin silloin, päätin kirjoittaa ylös muutaman neuvon joiden mukaan olen pikkuhiljaa oppinut elämään. Toivottavasti näistä on apua sinullekin 


1. älä lue oppaita, kirjoja ja palstoja


Nämä vuodet, erityislapsi, allergiat, meidän perhe-elämä ja kaikki tähän liittyvä on opettanut ensisijaisesti sen, ettei mitään oppaita, palstoja tai ammattilaisten neuvoja tule kuunnella. Tai jos kuitenkin luet Sinkkosta ja muita, muista että kyseessä on vain yhden ihmisen mielipide. Vaikkakin olisi minkä tahansa alan tohtori. Palstat sen sijaan ovat täynnä entisiä koulukiusaajia, joiden ainoa meriitti elämämkoulun jälkeen on jatkaa väliinputoamista palstoilla.

2. älä vertaa


Äiti on äidille susi. Siinä missä naapurin Lotta osasi kävellä jo syntyessään, sinun Laurasi kehittyy omaan tahtiinsa. Jos lapsi ei konttaa kuusikuisena, se on ihan ookoo. Harvempi näistä pikakiitäjistä jää ryömimään ja aikalailla jokainen meistä on oppinut kävelemään ennemmin tai myöhemmin.

Leikkipuistossa jokainen syöttää lapselleen sokeritonta, maidotonta ja vegaanista sormiruokaa. Sekin on ihan ookoo, mutta jos teillä syödään ruoka kaupan purkista, eikä vessahätäviestitä, teidän tapanne on ihan yhtä hyvä. Loppuviimein vain perheen onnellisuus merkitsee tässäkin.

3. pidä huolta itsestäsi


Aseta itsesi tietyllä tavalla etusijalle. Jos olet jatkuvasti väsynyt, nälkäinen, kärsit puutostiloista ja pinna on tiukalla, on vaikeaa olla esimerkkinä lapsille. Huolehdi siis omasta onnellisuudestasi, äläkä jatkuvasti aseta muita etusijalle. Lentokonetermein sanottuna, aseta happimaski ensin itsellesi.

4. älä syyllisty


Näe ystäviä, käy elokuvissa, osta se huulipuna. Sinun oma aikasi on yhtälailla ansaittua, kuin kenen tahansa muunkin. Tai itseasiassa.. miksi oma aika pitäisi erikseen edes ansaita? Millä se määritellään? Kun olet valvonut kolme yötä, saat uuden ripsivärin? Kun olet vaihtanut neljätoista vaippaa, pääset tanssitunnille? Vaikka olisit erossa lapsestasi, siitä on turha tuntea syyllisyyttä. Nauti mieluummin.


5. kuuntele ja vastaa


Pyri avoimeen suhteeseen lapsen kanssa ja ole saatavilla kysymyksiä varten. Osa kysymyksistä saattaa olla mielestäsi kiusallisia, mutta niihinkin pitää vastata. Täytyy pystyä selittämään seksin ja pornon ero, täytyy puhua kuolemasta ja yrittää selittää asiat tajuttavasti. Paras neuvoni tähän onkin: vastaa kysymykseen. Usein lähdemme selittelemään asioita turhan laajasti ja lapsi menee sekaisin.

6. löytäkää yhteiset mielenkiinnon kohteet


Lapsi huomaa, mikäli et viihdy hänen seurassaan tai yhteisen tekemisen äärellä. Tässä kohtaa voisi sanoa, että aktiivinen poissaolo on parempi kuin passiivinen läsnäolo. Tehkää siis asioita, joista molemmat/kaikki nautitte.

7. rakasta, rakasta, rakasta


Silloinkin, kun lapsesi hölmöilee, rakasta. Saa sanoa, saa rangaista, mutta rakasta. Rakkautta ei ole lapsen kotoa pois heittäminen, viikon jatkuva mykkäkoulu tai muuten kylmä kohtelu. Sinä olet vastuussa lapsesi onnellisuudesta ja vaikka sinulla ei olisi mitään muuta annettavaa, voit rakastaa.

8. näytä tunteesi


Normaaliin elämään kuuluu tunteiden kirjo ja lapsenkin pitää oppia ne näyttämään ja samalla hallitsemaan tunteitaan. Kotona saa nauraa, itkeä ja suuttua. Kun itket tai suutut, muista selittää mistä on kyse ja miksi näin tapahtui.


***

Tänä päivänä teen valinnat ja ratkaisut ajatellen meidän perheen parasta ja jaksamista. Vähät välitän oppaista ja muiden syyllistävistä mielipiteistä. Kun lapset ovat onnellisia, hengissä ja voivat hyvin on aikalailla sama, miten tähän lopputulemaan on päästy.

8 kommenttia:

  1. Kirjoitinko johonkin ylös elämän ohjeita..? :D juuri tälläisella asetelmalla elämä on pysynyt rentona ja mukavana. Turha kerätä turhia paineita. Ja ne kasvatusoppaat... Jos sitten vanhainkodissa niihin perehtyisi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhainkodissa voi sitten lukea, että missä kaikessa meni metsään :D

      Poista
  2. Kuulostaa tuo alku niin tutulta. Täällä myös äitinä kohta 12 vuotta oltu. Olin pari vuotta vanhempi kuin sinä, esikoisen kun sain. Ja, käyttäydyin juuri noin kuin kerroit käyttäytyneesi, tiesin kaiken, luin oppaita, suoritin... Kun sain kuopuksen neljä vuotta sitten, olin hyvin erilainen äiti. Onko tämä hyvä vai huono asia, en tiedä? Olin siis paljon rennompi ja tiesinhän nyt jo oikeasti aika paljon äitiydestä. Luulen että näin tämän kuuluukin mennä, ensimmäinen ns harjoittelukappale. :) Mutta, olen kyllä niin onnellinen jokaisesta kolmesta lapsestani, jotka ovat myös minua kasvattaneet ja opettaneet. Ovat kaikki ihan supereja! <3
    Äitiys on ihanaa, niin palkitsevaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti <3
      Eka on ehdottomasti harjoittelukappale :D

      Poista
  3. Kyllä, kyllä ja kyllä! Allekirjoitan kaikki!

    VastaaPoista

Kiitos kivasta viestistä ♥