sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Yhdeksänvuotiaan pukeutumista - mikä on sopivaa?

Reipasta laskiaista! Me ollaan tänään keskimmäisen kanssa kahdestaan räjäytetty hänen huoneensa kaapit sekä järjestämistä että pientä inventaariota silmällä pitäen. Järjestämiseen tulen palaamaan pian vinkkien ja kuvien myötä, mutta pienimuotoista tarvelistaa ajattelin päivittää tähän tänään.

Tirppa on siis yhdeksänvuotias ja noin 134/140cm kokoa. Tottakai tämä riippuu myös vaatemerkistä. Hän on pienestä saakka ollut kovin tyttömäinen tyttö ja pitänyt myös tyttömäisistä väreistä, mikäli niitä voi nyt jollain tapaa erotella.

Tässä iässä on selkeästi huomattavissa enenevä kiinnostus vaatteita kohtaan, sekä oman tyylin muodostuminen vähitellen. Toki me vanhemmat päätetään edelleen, mitä sieltä kaupasta viime kädessä ostetaan.

Itse olen suhteellisen konservatiivinen, enkä pidä siitä miten lastenvaatemallistot pikkuhiljaa muuttuvat pienten aikuisten vaatteiksi. Lasten tulee pukeutua lapsille sopivasti ja mielestäni mitkään lappubikinit eivät ole lastenvaatteita. Uskonkin, että lasten- ja nuorten tyyliä yhdistelemällä löydämme juuri meille sopivan välimuodon.

little girl
Tyttäreni on sitä mieltä, että pinkkiä ei voi olla liikaa ja itseasiassa tästä kollaasista löytyykin jo jotain kaapissa olevia yksilöitä. Hän sai joulu- ja synttärilahjaksi tosi mieluisia lahjakortteja ja kävimme niitä pari viikkoa sitten tuhlaamassa.

Silloisella reissulla kaappiin päätyi lindexin vaalean roosa bikertakki, hm peilipintaiset pilottilasit ja glitterlippis. Myös solmullinen paita löytyy kaapista, mutta saa alleen topin toistaiseksi. Napapaidatkaan eivät ole niitä sopivimpia vaatteita yhdeksänvuotiaalle.

Tällä hetkellä jokainen juhlakenkäpari oli liian pieni, joten niitä täytyy lähteä metsästämään ennen kevätjuhlaa. Myös kivat farkkushortsit (ei kuitenkaan vesirajaa pyyhkivät) täytyy hankkia ja muutama kesämekko. Mekot ja hameet kun ovat neitokaisen lemppareita!

Kesää silmällä pitäen hankintalistalla on myös uusi uimapuku, yksi- ja kaksiosainen. Kaksiosaisen uikkarin yläosa tulee olemaan sporttimallia, eikä nirunaruvirityksiä kaapista löydy.

Kaikki kollaasin vaatteet ovat saaneet myös tiukan ysiveen hyväksynnän, joten ainakin vielä mennään yhteisellä maulla. Tärkeintä taitaa olla ipanan itse valita tyylinsä ja puuttua siihen vain mikäli suurempaa tarvetta tulee.

Täällä lumihankien keskellä haaveillaan selkeästi siis jo keväästä ja kesästä! Näihin tunnelmiin, heipat :)

lauantai 25. helmikuuta 2017

Viikonloppupuuhia ja maailman paras gluteeniton focaccia.

Jestas, mikä auringonpaiste! Viime viikonloppuna sai etupihan marjakuusi ja jasmikkeet kyytiä vesisateessa ja tämän viikonlopun pakkashankea koristaa iso kasa omenapuun oksia. Olen aiemminkin todennut, että pihapiiri on saanut aikalailla vaan olla viidestä kymmeneen vuoteen ja nyt maksellaan niitä kertyneitä puutarhavelkoja.

Olen hieman ajoissa tämän leikkauksen kanssa ehkä, mutta ajoissa on kevään saapuminenkin. Ja ihan kohtahan tässä ollaan jo maaliskuun puolella :) Onpahan helpompi leikata tuossa hangen päällä, kuin vellovassa sohjossa. Omenapuu on sitäpaitsi aikalailla siinä kunnossa, että enempää vahinkoa ei voi oikeastaan tehdä. Harmi. Toivon, että perusteellinen leikkaus saa sen parissa vuodessa virkoamaan taas!

Toin muutaman oksan sisälle, josko niiden pulleat silmut puhkeaisivat pian hiirenkorville :)


Viikonloppukimppuna ihastuttaa iso kasa tulppaaneja ja vihreitä. Varsinkin tuo trendikäs eukalyptus on kovasti mieleeni. Kimppua kuvatessani nuo iänikuiset sohvatyynyt alkoivat tympimään oikein urakalla! En käsitä, miten sainkin näin voimakkaita tunteita koristetyynyistä :D

Tai ehkä sohvatyynyjen äkkinäinen vihaaminen kertookin jostain muusta! Joku freudilainen voisi keksiä tällekin merkityksen.. Nyt olenkin etsinyt kivoja päällisiä, joilla ilmettä saisi freshimmäksi. Ei kyllä aavistustakaan, mitä etsin.. 

Jonkinlaista kalusterallin tapaista olen myös pyörittänyt ja järjestellyt nurkkia, mitäpä sitä muuta puuhailisikaan kun koti on hetken hiljainen ja lapset teillään. Minulle iskee aina vimmattu puuhavietti silloin kun pitäisi osata levätä ja ottaa rauhassa. Ehkä vartin jaksan paikoillani ja taas pitää mennä :D


Ennen aamun ulkoilua pyöräytin leipätaikinan kohoamaan. En ole kummoinenkaan gluteeniton leipoja ja jos on pienikin mahdollisuus päästä helpolla, käytän sen. Kyse ei ole halusta, olisi nimittäin ihanaa osata sekoitella itse luontaisesti gluteenittomia jauhoseoksia! Kyse on ennemminkin taidosta ja siitä, että ne epäonnistuneet kokeilut ovat karvaita pettymyksiä.

Siinä kuulkaa aikuinen nainen poraa ja polkee jalkaa lattiaan, kun ei taaskaan onnistunut. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä :D No ei sentään.. Onneksi meillä kädettömille leipojille on valmiita seospaketteja ja väitänkin, että maailman paras gluteeniton focaccia syntyy lidlin  free from valkoisesta leipajauhoseoksesta!

Tarvitaan yksi paketti ja valmistetaan se pakkauksen ohjeen mukaisesti. Kohotuksen jälkeen uuninpellille vaan reippaasti oliiviöljyä, taikina ja taas oliiviöljyä apuna käyttäen painellaan lituskaksi.

Pinnalle reilusti sormisuolaa ja haluamaasi yrttiä ja uunissa, kunnes pinta on kullan ruskea. Tämän leivän salaisuus on ehdottomasti reilu annos oliiviöljyä, sekä suolaa. Koostumukseltaan ja maultaan vastaa hyvin sitä ihan oikeaa leipää, johon löytyy ohje myös blogista.


Lounaaksi vielä viimeiset rippeet kalakeittokattilan pohjalta ja hetkeksi nojatuoliin kirjan pariin. Olisin halunnut katsoa telkkarista jotain höhlää, mutta ainoa vaihtoehto tässä tosi-tv:n aikana taitaa siihen olla netflix. Sieltä löytyy kyllä miljoona suosikkia eri tilanteisiin!

Mutta nyt se kirja, ehkä teekuppi ja jatkuvaa haaveilua koiranpennusta. En ehkä kestä! Reipasta lauantaita sinnekin :)